11.5.2006

Syyte Hyvinkään käräjäoikeudessa

Virallinen syyttäjä vaati A:lle rangaistusta muun ohella törkeästä kätkemisrikoksesta. Syytteen mukaan A oli syksyllä 2002 ottanut B:ltä vastaan käteisiä rahavaroja ainakin 22 606 euroa, joiden A oli tiennyt olleen rikoksella hankittuja, avustaakseen rahavarojen luovuttajaa välttämään rikoksen oikeudelliset seuraamukset eli rahavarojen menettämisen valtiolle. A oli säilyttänyt rahavaroja asunnossaan ja B:n ohjeiden mukaan siirtänyt rahavaroja tälle Hollantiin ajalla 23.9.2002 - 20.8.2003 seitsemällä eri kerralla yhteensä 13 606 euroa ja pitänyt loput 9 000 euroa hallussaan, mikä määrä oli 4.11.2003 takavarikoitu A:n asunnosta.

Käräjäoikeuden tuomio 24.6.2004

Käräjäoikeus katsoi tuomionsa kohdassa 6 A:n menetelleen syytteen teonkuvauksessa selostetulla tavalla ja syyllistyneen menettelyllään rikoslain 32 luvun 2 §:ssä (79/1998) tarkoitettuun törkeään kätkemisrikokseen tekoajan ollessa 1.9.2002 - 4.11.2003.

Käräjäoikeus lausui perusteluinaan, että B oli tuomittu aikaisemmin vuonna 1995 useista törkeistä huumausainerikoksista 11 vuoden vankeusrangaistukseen. B oli vapautunut vankilasta 31.12.1999 ja ollut tämän jälkeen vapaana 29.1.2000 saakka, jolloin hänet oli otettu kiinni. B oli ollut vapautensa menettäneenä 29.1.2000 - 28.3.2001. Tämän jälkeen B oli ollut vapaana 30.10.2002 saakka, jolloin hänet oli otettu poliisin toimesta kiinni. A oli tuntenut B:n joidenkin vuosien ajan ja tiennyt B:n olleen vankilassa muun muassa huumausainerikosten vuoksi. Tähän nähden A:n selitys siitä, että B olisi saanut rahavarat vakuutuskorvauksena, ei ollut uskottava. A:n katsottiin tienneen rahojen olevan rikoksella hankittuja ja ottamalla rahavarat säilytettäväkseen auttaneen B:tä välttämään rikoksen oikeudelliset seuraamukset.

A tuomittiin törkeästä kätkemisrikoksesta, törkeästä huumausainerikoksesta sekä eräistä muista rikoksista yhteiseen 9 vuoden vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Risto Kollin sekä lautamiehet.

Helsingin hovioikeuden tuomio 8.4.2005

A valitti hovioikeuteen vaatien muun muassa syytteen hylkäämistä kohdan 6 osalta.

Hovioikeus, joka toimitti pääkäsittelyn ja pyysi sen jälkeen syyttäjältä ja A:lta kohdan 6 osalta lausumat rikokseen sovellettavasta laista, katsoi A:n menetelleen käräjäoikeuden hänen syykseen lukemalla tavalla.

Sovellettavan lain osalta hovioikeus totesi, että tekoon on rikoslain 3 luvun 2 §:n 1 ja 2 momentin nojalla sovellettava tekoajan lakia, ellei lievemmän lain periaatteesta muuta johdu. Rikoksen tekeminen on päättynyt silloin, kun tekijä on suorittanut loppuun tunnusmerkistön mukaisen toimintansa. Jos kyseessä on jatkuva rikos, rikos katsotaan tehdyksi silloin, kun oikeudenvastainen tila päättyy.

A oli 1.9.2002 - 20.8.2003 siirtänyt B:lle Hollantiin rahoja yhteensä 13 606 euroa. Tämän lisäksi A:n asunnosta oli 4.11.2003 takavarikoitu B:n rahoja yhteensä 9 000 euroa. Rikoksen tekeminen oli päättynyt 4.11.2003, jolloin A oli suorittanut loppuun tunnusmerkistön mukaisen toimintansa. Tämän vuoksi A:n tekoon oli sovellettava 1.4.2003 voimaan tulleen rikoslain 32 luvun 7 §:n (61/2003) törkeää rahanpesua koskevaa säännöstä. A:n katsottiin syyllistyneen törkeän kätkemisrikoksen asemesta törkeään rahanpesuun.

Rangaistuksen mittaamisen osalta hovioikeus lausui, ettei A:lle kohdan 6 osalta tuomittavaa rangaistusta muuteta. Törkeään huumausainerikokseen liittyvin perusteluin A:lle tuomittu yhteinen rangaistus alennettiin 7 vuodeksi vankeutta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Anja Antila, Tuula Nousiainen ja Tuomas Nurmi.

Perustelut

Törkeä rahanpesu vai törkeä kätkemisrikos

1. A:n syyksi on kohdassa 6 luettu, että hän on syksyllä 2002 ottanut B:ltä vastaan käteisiä rahavaroja ainakin 22 606 euroa, joiden A on tiennyt olleen rikoksella hankittuja, avustaakseen rahavarojen luovuttajaa välttämään rikoksen oikeudelliset seuraamukset eli rahavarojen menettämisen valtiolle. A on säilyttänyt rahavaroja asunnossaan ja B:n ohjeiden mukaisesti siirtänyt rahavaroja tälle Hollantiin ajalla 23.9.2002 - 20.8.2003 seitsemällä eri kerralla yhteensä 13 606 euroa ja pitänyt loput 9 000 euroa hallussaan, mikä määrä oli 4.11.2003 takavarikoitu A:n asunnosta. Käräjäoikeus on katsonut A:n syyllistyneen menettelyllään rikoslain 32 luvun 2 §:ssä tarkoitettuun törkeään kätkemisrikokseen tekoajan ollessa 1.9.2002 - 4.11.2003. Hovioikeus on puolestaan katsonut teon täyttävän 1.4.2003 voimaan tulleen rikoslain 32 luvun 7 §:n mukaisen törkeän rahanpesun tunnusmerkistön.

2. Rikoslain 32 luvun 1 §:n 2 momentin 1 kohdan (1304/1993) mukaan kätkemisrikoksesta tuomitaan myös se, joka ottaa vastaan, muuntaa, luovuttaa tai siirtää sellaisia varoja tai muuta omaisuutta, jonka tietää olevan rikoksella hankittua tai sen tilalle tullutta, peittääkseen tai häivyttääkseen sen laittoman alkuperän taikka avustaakseen rikoksentekijää välttämään rikoksen oikeudelliset seuraamukset. Tämän säännöksen lisääminen lakiin merkitsi rahanpesun tyyppisten tekojen säätämistä rangaistaviksi yhtenä kätkemisrikoksen tekomuotona. Rikoslain 32 luvun 2 §:n (769/1990) mukaan kysymys on törkeästä kätkemisrikoksesta, jos teon kohteena on erittäin arvokas omaisuus ja kätkemisrikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

3. Rikoslain 32 luvun 1 §:n 2 momentti on kumottu 1.4.2003 voimaan tulleella lailla (61/2003), jolla sanotun luvun 6 ja 7 §:iin otettiin rahanpesua ja törkeää rahanpesua koskevat erilliset rangaistussäännökset. Näissä säännöksissä tarkoitettujen tekojen tunnusmerkistöt ovat nyt kysymyksessä olevalta osalta samansisältöiset kuin edellä selostetut, rahanpesun tyyppisten kätkemisrikosten tunnusmerkistöt aikaisemmassa laissa. Rangaistusasteikot ovat kuitenkin rahanpesua ja törkeätä rahanpesua koskevissa säännöksissä ankarammat kuin kätkemisrikosta ja törkeää kätkemisrikosta koskevissa säännöksissä.

4. Rikoslain voimaanpanemisesta annetun asetuksen 3 §:n (770/1990) samoin kuin tuon lainkohdan kumonneen, 1.1.2004 voimaan tulleen rikoslain 3 luvun 2 §:n 1 momentin (515/2003) mukaan pääsääntö on, että rikokseen sovelletaan sitä lakia, joka oli voimassa, kun rikos tehtiin. Jos tuomittaessa on voimassa toinen laki kuin rikosta tehtäessä, sovelletaan kuitenkin uutta lakia, jos sen soveltaminen johtaa lievempään lopputulokseen. Tässä tapauksessa se, että hovioikeus on soveltanut uutta, rangaistusasteikoltaan ankarampaa lakia, on perustunut siihen, että hovioikeus on katsonut rikoksen tekemisen jatkuneen vielä uusien säännösten voimaantulon jälkeenkin. Hovioikeus on siten tuomitessaan A:n rikoslain 32 luvun 7 §:n nojalla törkeästä rahanpesusta katsonut soveltavansa tekoaikana voimassa ollutta lakia.

5. Sovellettavan lain valinta edellyttää siis rikoksen tekohetken määrittämistä. Korkeimmassa oikeudessa on näin ollen kysymys siitä, onko A:n teko täyttynyt silloin, kun hän on syksyllä 2002 ottanut rahavarat haltuunsa, vai onko tekoajaksi katsottava alempien oikeusasteiden tavoin koko se ajanjakso, jonka A on pitänyt rahavaroja hallussaan tilittäen niistä osan useassa erässä takaisin B:lle ja joka on päättynyt jäljellä olleiden varojen takavarikoimiseen A:n asunnosta.

6. Rikoksen tekemisen katsotaan päättyvän silloin, kun rikoksentekijä on suorittanut loppuun rikoksen täyttymiseen johtavat toimet. Rikoksen täyttyminen ja sen mahdollinen jatkuminen on arvioitava jokaisen tunnusmerkistön kohdalla erikseen.

7. Ominaista rikoslain 32 luvun 1 §:n 2 momentin 1 kohdassa (1304/1993) tarkoitetuille, rahanpesuna pidettäville teoille on tekijän toimiminen esirikoksen suorittaneen henkilön hyväksi. Lainkohdan säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 180/1992 vp s. 18) todettiin, että tyypillinen tapa avustaa rikoksentekijää rikoksen salaamisessa on ottaa vastaan rikoksella hankittuja varoja säilöön, jossa ne ja siten rikoksentekijän varallisuuden kasvu eivät paljastu viranomaisille. Hallituksen esityksessä (s. 17 - 19) ei kuitenkaan lausuttu siitä, onko tekoaikana pidettävä rahavarojen vastaanottohetkeä vai katsotaanko tekoajaksi koko se aika, jonka rahavarat ovat vastaanottajan hallussa tai hänen peiteltävänään taikka hävitettävänään. Lainkohdan sanamuodon mukaan rikoksen tunnusmerkistöön tosin kuuluu tekijän tarkoitus peittää tai häivyttää omaisuuden laiton alkuperä taikka avustaa rikoksentekijää välttämään rikoksen oikeudelliset seuraamukset, mutta teon täyttymisen edellytykseksi ei ole asetettu tuon tarkoituksen toteutumista eikä myöskään tekijän ryhtymistä nimenomaisiin peittely- tai häivyttämistoimiin. Siten omaisuuden vastaanottaminen tai muu ryhtyminen siihen edellä mainitussa tarkoituksessa riittää tunnusmerkistön täyttymiseen. Tämä todettiin myös hallituksen esityksessä (s. 18). Näin ollen rahanpesun tyyppisen kätkemisrikoksen täyttymisen kannalta ei ole merkitystä sillä, ryhtyykö tekijä omaisuuden haltuun saamisen jälkeen vielä joihinkin muihin toimenpiteisiin saman omaisuuden tai sen osan suhteen vai pitääkö hän omaisuuden vain hallussaan. Tunnusmerkistön mukaan rikoksessa ei myöskään ole kysymys sillä aikaansaadun laittoman tilan ylläpitämisestä eikä tekoa siten voida pitää niin sanottuna jatkuvana rikoksena, jollaisen kohdalla tekoaika päättyisi vasta tuollaisen olotilan lakatessa.

8. Tällaista kantaa vastaavasti Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 1997:11 katsonut, että varastetun tavaran kätkeminen ei ollut jatkuva rikos. Ratkaisussa katsottiin tekoajankohdaksi varastettujen tavaroiden vastaanottamishetki eikä rikoksen tunnusmerkistön täyttymisen ja syyteoikeuden vanhentumisen alkamisen kannalta ollut merkitystä enää niillä toimilla, joihin tekijä tuohon tavaraerään kuuluneiden yksittäisten esineiden osalta myöhemmin ryhtyi.

9. Sittemmin erillisten rahanpesurikosta koskevien rangaistussäännösten säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 53/2002 vp s. 35) todetaan puolestaan, että rahanpesun tunnusmerkistö täyttyisi nykyiseen tapaan, vaikka rahanpesijä ei olisi vielä ryhtynyt varsinaisiin peittelytoimiin, mutta on vastaanottanut omaisuuden tässä tarkoituksessa. Edelleen tässä hallituksen esityksessä (s. 37) todetaan, että rahanpesuteot yksilöitäisiin yleisten periaatteiden mukaisesti. Useamman teon rankaisemista yhtenä rikoksena puoltaisivat lähinnä tekojen ajallinen ja paikallinen yhteys sekä se, että pestävä raha on lähtöisin samalta esirikoksen tekijältä.

10. Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa A on ottanut syyskuussa 2002 yhdellä kerralla 22 606 euroa haltuunsa tarkoituksin, että rikoksentekijä välttää rikoksen oikeudelliset seuraamukset. Tämän jälkeen A ei ole vastaanottanut enää uusia rahavaroja, vaan on ainoastaan siirtänyt osan takaisin ja pitänyt osan hallussaan.

11. Kätkemisrikoksen tunnusmerkistö on täyttynyt silloin, kun A on edellä todetussa tarkoituksessa vastaanottanut rahavarat. Sen vuoksi tämän teon rikosoikeudellisen arvioinnin kannalta ei ole merkitystä sillä, onko A ryhtynyt noiden varojen suhteen vielä joihinkin nimenomaisiin peittely- tai häivyttämistoimiin. Samojen varojen säilyttäminen ja siirtäminen edelleen eivät ole myöskään merkinneet sellaisia uusia tekoja, jotka voitaisiin ja tulisi katsoa osaksi samaa, rahojen vastaanottamisella alkanutta rikosta ja joilla sen vuoksi voisi olla rikoksen tekoaikaa pidentävä vaikutus. Koska A:n teko on täyttynyt rahavarojen vastaanottamisen hetkellä syyskuussa 2002, siihen on sovellettava tuolloin voimassa ollutta lakia. Nyt voimassa olevat rahanpesua koskevat rikoslain 32 luvun 6 ja 7 §:n säännökset eivät tule sovellettaviksi siitäkään syystä, että niiden soveltaminen ei johda lievempään lopputulokseen.

12. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A:n syyksi on luettava törkeän rahanpesun sijasta törkeä kätkemisrikos.

Rangaistus

13. Hovioikeus on tuominnut A:n veropetoksesta, kahdesta kirjanpitorikoksesta, ampuma-aserikoksesta, väärennyksestä, törkeästä rahanpesusta, kavalluksesta, törkeästä huumausainerikoksesta ja ampuma-aserikkomuksesta yhteiseen 7 vuoden vankeusrangaistukseen.

14. A:n syyksi luetun törkeän huumausainerikoksen kohteena on ollut noin 7,2 kilogrammaa amfetamiinia ja noin 44 kilogrammaa hasista. Siitä tuomittava rangaistus on lähtökohtana yhteistä rangaistusta mitattaessa. Huomioon ottaen A:n syyksi luetut rikokset, niiden vahingollisuus ja vaarallisuus sekä niistä ilmenevä A:n syyllisyys Korkein oikeus katsoo, että hovioikeuden tuomitsema rangaistus on oikeudenmukainen seuraamus A:n teoista. Perusteita rangaistuksen alentamiseen ei ole, vaikka A:n syyksi nyt kohdassa 6 luetaankin törkeän rahanpesun asemesta törkeä kätkemisrikos.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan.

A:n syyksi luetaan kohdassa 6 hovioikeuden hänen syykseen lukeman törkeän rahanpesun asemesta rikoslain 32 luvun 1 §:n 2 momentin (1304/1993) ja 2 §:n (769/1990) nojalla törkeä kätkemisrikos (tekoaika 1.9.2002).

A tuomitaan tästä teosta ja hänen syykseen muissa kohdissa luetuista rikoksista hovioikeuden määräämään yhteiseen 7 vuoden vankeusrangaistukseen.

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Kati Hidén, Pasi Aarnio ja Hannu Rajalahti sekä määräaikainen oikeusneuvos Dan Frände. Esittelijä Timo Ojala.